sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Syvää vihreää
































Kesän parasta aikaa, elokuu saapuu ja tulee värjäämään maiseman omakseen. 

Mutta vielä on syvää vihreää, ja niin vahvaa, että oma, tuttu voimapaikka, jossa viimeksi keväällä kävin, oli kuin ihan uusi, jännittävä kesäviidakko. Mentiin ystävän kanssa sisälle asti ja siellä oli kaikki. Linnut, pilvet, villit kukat ja ikivanhat puut. Polut olivat piiloissaan, mutta meillä oli lämmin kallio ja syvät, lennokkaat puheet. Kukkaseppeleenkin hän taikoi. 

Keväällä kirjoitin, että juuri nyt voisin asua pusikoissa. Niin, taidan olla yhäkin samaa mieltä, sillä tuo viidakko houkuttelee palaamaan ja asettumaan aloilleen. Harkitsen vakavasti, sillä arki on alkamassa ja piilolle olisi käyttöä. 




12 kommenttia:

  1. Voit arkenakin piipahtaa voimapaikkaasi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin, onneksi. Jollen sitten piiloudu kokonaan...

      Poista
  2. 'Vihreä tekee hyvää silmille', totesi ankka-äiti pesäpaikkaa takiaisenlehtien alle tehdessään H.C.Andersenin sadussa. - Tämä tulee aina mieleen kesän vihreydessä ja varmaan olen tämän lainauksen jo useammankin kerran täällä blogimaailmassakin käyttänyt 🤔
    Muistetaan käyttää, kuten Hannele tuossa yllä totesi, näitä voimapaikkoja arjessakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee, ja muistan sun ennenkin tästä maininneen :) Kertaus on tärkeää! Ja kyllä, voimapaikkoihin pitää ehtiä arjessakin.

      Poista
  3. Ihanat voimakkaat ja myös omalla tavallaan herkät kuvat! Voin uskoa, että paikka on tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninnu, oli ihana kuvata tuolla. Paikka on erityinen, tärkeä, ihan oma maailma.

      Poista
  4. Onneksi sinulla Satu on tuollainen voimauttava luonnonpesänen, missä käydä nauttimassa. Lempeää, valoisaa paluuta arkeen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onnekas olen :) Kiitos, eka viikko takana, hengissä! ;)

      Poista