maanantai 26. kesäkuuta 2017

Pidin valtavasti










Winkler ajatteli: meidän varjomme ovat meidän tarinamme. Raahaamme ne mukanamme kaikkialle. 

***

Hän ihmetteli maailman välinpitämättömyyttä, sitä miten se vain jatkoi menoaan, kaikesta huolimatta. 

Anthony Doerr: Davidin uni 




Sairastelen, mutta sain luettua kirjan loppuun. Se oli kiehtova, kaunis, raivostuttavakin. 
Pidin valtavasti. Suositus!

Mitä sinä luet juuri nyt?



 

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Vihreä, vihreä



































Tyyni keskikesän aamu. Taivas on sininen, aurinko kirkas. 
Maailma on vihreä, vihreä ja sen vihreän syvyyksistä löytyy monta polkua seikkailuun.


Kauneuden taikaa teille kaikille!

 

maanantai 19. kesäkuuta 2017

hetken






























pienen hetken verran



 

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Miten?






Vesi virtaa, tuulee. Yrittää olla ajattelematta on yhä ajattelemista. 

Mikko Hietaharju



Paljon jo mennyttä, sellaista, missä kuitenkin pysyttelen vielä kiinni. Roikun kiireen tunteessa, pitelen käsissäni jo valmiita asioita, joista voisi hyvinkin päästää irti. Yliajattelen. Organisoin yhä. Pidän itseni kireänä, liian kireänä. 

Olen taas töissä, odotan heinäkuuta, silloin lomailen uudestaan. Tässä on siis hyvää aikaa laskeutua lomatilaan, jos osaa. Vai tuleeko lomatilan tavoittelustakin stressi? 

Tekemättömyys on vaikea tila. Varsinkin kun tykkää tehdä. Silti pitäisi pystyä pysähtymään. Voiko pysähtyä kirjan ääreen? Telkkarin ääreen? Silloin on ainakin neulottava (sain viltin valmiiksi, aloitin uudet villasukat). Onko se pysähtymistä? Vai saavuttaako pysähtymisen tunteen parhaiten vaeltamalla metsässä, pusikoissa, kaikessa rauhassa? Lenkillä, kuntosalilla (koska olen viimeksi oikeasti liikkunut?) tai joogaamalla parvekkeella räsymaton päällä? 

Pään totaalityhjennys ja koko kehon rentouttaminen olisi paikallaan. Mutta miten? Kerro sinä!



sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Katsellaan ylös, alas


































Matkat. 
Kävellään ja katsellaan. Ollaan hitaasti, syödään mansikoita, paetaan sadetta ja tuulta, torkutaan bussissa, kuunnellaan maailmaa, pelataan korttia ennen unta. Katsellaan ylös, alas, kurkistellaan kujille, portaikkoihin ja kirkkoihin, nähdään monta tornia, kuullaan kirkon kellot, linnut ja omat ajatuksetkin. Päivät ovat pitkiä, vaan ei niitä koskaan ole tarpeeksi, jotain jää jälleen näkemättä, teitä kulkematta. Ehkä niin kuuluukin olla. Tullaan kotiin, kotiin on aina onni tulla. Lähden kulkemaan lähelle, tuttuihin paikkoihin, löydän yllättäin sieltä uutta, linnut laulavat täälläkin, on niin kaunista. 

Matkat, 
vai onko tämä kaikki sittenkin yhtä, samaa matkaa. 



Pysähdyin
































Pysähdyin heidän luonaan.









sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Operaatio lakkiaiset - Done!










Done.

Upea ylioppilas! 
Ihanat juhlat!

Kaikkeni antanut. 
Ja kaiken saanut! Kiitollinen, onnellinen, tyytyväinen.

(palaan siihen kaikkeen vielä myöhemmin)

Huomasin, että olen ollut lomalla torstaista asti. 
Lento Kööpenhaminaan lähtee aamulla kello seitsemän. Pitänee pakata.





sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kaksi teosta - Yli esteiden














Kaksi teosta 
antamani aiheen "Yli esteiden" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.






lauantai 27. toukokuuta 2017

Kuvitelkaa! - Operaatio lakkiaiset 3
































Keittiön pöydällä tuoksuu morsiusangervo. Alkaa olla koti siistinä, tämä tyttö on jynssännyt nurkkia enemmän kuin koskaan. Parveke on laitettu kuntoon, lattiat pesty, keittiön kaappien ovetkin käyty läpi, kuvitelkaa! (joku tekee sitä ehkä säännöllisesti, tämä tyttö ei) Ihmesieni on uusi paras ystäväni! 

Lautasia ja kuppeja on nyt riittävästi, kävin kirpparilla ja tein ihania löytöjä! Jopa pöytäliinat juhlapöytään! (vihreää retroa, sopivat oranssi-vihreisiin verhoihin) Tykkään siis totisesti vanhasta. Niin paljon, että kaikki käytetään loppuun. Siksi meillä ei olekaan uutta ja hohtavaa, vaan värikästä (sitä sun tätä), riekaleista (matot)ja jopa huojuvaa (parvekkeen kukkahyllyviritelmä, vanha kirjahylly). 

Luuttuamiset on siis enimmäkseen tehty, ensi viikon voin keskittyä leipomuksiin. Katsotaan syntyykö mitään vai haetaanko pakastealtaan antimia. On nimittäin vielä töitä ja muitakin rientoja ja voi olla, että aika loppuu kesken. 

Ai niin, uskokaa tai älkää, pesin myös ikkunat! Huomatkaa morsiusangervo-kuvasta: ei tahran tahraa ikkunalasissa! Sen sijaan pojan huoneen ikkuna on röyhkeästi merkitty linnun läjällä, vain muutama päivä pesun jälkeen. Mahtavaa.

 

   










perjantai 26. toukokuuta 2017

Alkukesän








Alkukesän kauneus, odotus ja vihreän raikkaus.



 

lauantai 20. toukokuuta 2017

Hetken

































Yhtenä päivänä tuuli, meri, kaislikko.
Hetken aikaa, pitkäkestoinen kosketus. 




tiistai 16. toukokuuta 2017

Kaksi kohtausta








Minä ilahdun - 
noustuani aamulla 
astun ovesta,
huomaan kukan, joka ei
vielä eilen kukkinut.

Akemi
Arto Lappi: Kevätsateiden aika, Japanilaista tankarunoutta 


***


Kaksi kohtausta rusokirsikkapuun kukinnan aikaan:

 
Aamusateen aikaan puun alla, herkkä vaaleanpunainen katto suojana.  
Mikään ei voi viedä kauneuden kokemusta pois.


Hidas iltapäivähetki. Vaaleansininen taivas, kukat ja japanilainen runous. 
Rohkenenko kuiskata, ettei ehkä ole mitään tärkeämpää?










lauantai 13. toukokuuta 2017

Niiden hetki on























Jatkuvassa lennossa.
Silti kauneus ympärillä. 

On ollut metsää, meren rantaa ja eilen ensimmäinen parvekeistunto auringonpaisteessa. Uskon vahvasti, että räntäsateet ovat nyt takana. Edessä vihertää jo upeasti. Rusokirsikankukat, niiden hetki on ihan pian käsillä! Olen varannut eturivin paikan tietyn puun alta. Ja tänään pääsen kuuntelemaan Elina Brotherusta Turun taidemuseoon, aika juhlaa!



 


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kutsukortteja / Operaatio lakkiaiset 2





















































Olen värkkäillyt kutsukortteja. 
Innostuin myös kuvaamaan niitä. Tällaisia tuli, siis kuvista. Korteissa sentään on joku tolkku. 

Kinuskikakkukin on nyt tilattu. Tekee jo mieli kuohuvaa.


 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

***





























***




maanantai 1. toukokuuta 2017

Operaatio lakkiaiset 1










Poika on urakoinut lukion läpi (mihin aika karkaa?) ja saa painaa ylioppilaslakin päähänsä kuukauden kuluttua! Äiti on täällä monella tapaa aika sekaisin kaikesta tästä... mun poika, voi että, ajatelkaa, mä oon niin ylpee, itkettää ja tekee mieli kiljua ilosta... ja LAKKIAISET!!!

On tässä siis pitänyt hengitellä kerran jos toisenkin. Pidettiin perhepalaveri aiheesta, sillä meinasi jo stressi iskeä. Palaveri rauhoitti hysteerisen äidin (sillä eihän mitään siivota tarvii, justhan me pääsiäiseksi imuroitiin) ja nyt on kaikki suunniteltuna ainakin pääpiirteittäin.

Juhlat pidetään kotona (ahdasta, mutta syy: on kivempi lipitellä kuohuvaa pitkin päivää kotinurkissa). Olen aina pyöritellyt silmiäni siinä kohtaa, kun ihmiset remontoivat kotejaan ennen suuria juhlia. Pyörittelen yhä, sillä en edelleenkään tajua, miten joku pystyy sellaiseen urakointiin. Mehän asumme onneksi vuokralla, joten remontteja en voi edes suunnitella, mutta mun painajaiseni SIIVOAMINEN on saanut aika mittavat puitteet juhlajärjestelysuunnitelmissa (siis mun päässäni). No, perusasioita monelle: mattojen pesu, lattioiden pesu, ikkunoiden pesu, keittiö siistiksi, parveke kuntoon ja viihtyisäksi... mutta mulle, voi että, huhhuh! (mutta... jos en pese ikkunoita nyt, en pese niitä koko kesänä, tai siis ennenkuin seuraavaa juhlaa pukkaa parin vuoden päästä). Olen joskus luvannut, etten enää täällä valita siivoamisesta, ja siksi lopetankin tähän. Tulen vain jatkossa raportoimaan miten urakointi etenee ( tod.näk. näin: en taaskaan jaksanut, avasin sen sijaan viinipullon ja kirjan). Homman hankalin osuus on saada koti raivattua siihen tilaan, että voi aloittaa sen varsinaisen siivousrumban.

No niin. Kutsukortit ovat aluillaan. Voileipäkakut tilattu (oi äiti!). Erästä leivonnaista testattu (vaatii vielä tuotekehittelyä). Servetit ostettu. Musiikkiohjelmisto suunnitteilla (oi mies!). Valokuvausapu tulossa (oi ystävät!). Keittiöhenkilökunta värvätty (oi tyttäret, joo, eivät laittaneet vastaan). Mun mekko on ostettuna jo aikaa sitten, vain kengät puuttuvat (siihen mekkoon pitää vielä onnistua mahtumaan, ja kengät, nou hätä... aina voi viilettää paljain varpain). Ja astiat, niitähän löytyy, mutta vielä uupuu muutama lautanen. Keräilen niitä kirppareilta ja viimeisimmät löytöni ovat ylläolevat puolalaiset kukkalautaset. Sillä minähän haluan hoitaa tarjoilut eripariastioin. Kahvia saa toki halutessaan juoda mukistakin, mutta näitä mun kahvikuppejahan on myös joka lähtöön ja makuun. Viimeisimmät löydöt ovat ylempi hollantilainen ja alempi venäläinen. Lusikat! Onkohan niitä tarpeeksi?

Tällaisissa tunnelmissa nyt. Operaatio jatkuu, raportoin suurimmissa mutkissa.  



perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kaksi teosta - Oikea suunta








Kaksi teosta 
Ninnun aiheen "Oikea suunta" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.





Aamusumussa
































Kävin aamusumussa.


 

torstai 27. huhtikuuta 2017

Näkyvyyttä


































Tämä venelaiturinkulma on viime kesäinen aamukahvipaikkani, hengittelypiilo ennen töihin menoa. Nyt sielläkin satoi lunta. Vaikka siltä ei tunnukaan, ollaan kuitenkin (kiitos suuremmille voimille, maailmalle) menossa kohti kesää. Valosta sen huomaa. Pimeä säkki on saatu päästä pois ja näkyvyyttä on taas yllin kyllin. Ei jää lumisadekaan huomaamatta.