sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Jos kerron, kuunteletko?























Liian täyttä arkea, mutta onneksi vastapainoksi ihanaa juhlaa.
Keltaiset tulppaanitkin vain kaunistuvat vanhetessaan,
saavat särmää ja luonnetta pintaansa.
Sunnuntaiaamun valossa asuu hetken vapaus.
Päässä soi vielä irkkubiisit ja iloinen nauru.
Saisiko niillä käärittyä kiireen, stressin hallittuun pakettiin?


On ajateltava tehtyjä, sillä niitäkin on.
Sanat ja lauseet, runot, ismit ja se novellikin,
ne on kirjoitettu, koottu ja palautettu.
Ilo vetää listasta jotakin yli, samalla haikeus,
sillä luovaa kirjoittamista ottaisin heti toisen kurssin lisää.
Tekemisen rentous on hukkateillä,
luova käsillä tekeminen paennut piiloon, 
taisi paniikki hotkaista ne.
Siltikin, sanat eivät kadonneet ja kynä pysyi kädessä,
luulen, että ne kaikki kirjoitetut lauseet
toimivat selkärankana tälle alkuvuodelle.
Jos kerron, kuunteletko, mietin ennenkuin kirjoitin.
Nyt en enää, kirjoitan silti, itseäni varten.


Ajattelen tehtyjä, 
mutta tänään on kohdattava muutama tekemätönkin.
Pysyköön valo!
















6 kommenttia:

  1. Se sävy, joka kuivuneista keltaisista tulppaaneista löytyy, on tämän hetken lempivärini. Vähän sellainen okra, mutta ei selkeä okra kuitenkaan.

    VastaaPoista
  2. Kauniit ovat keltaiset kuihtuneetkin tulppaanit!

    VastaaPoista
  3. Jokin kuihtuu,
    jokin kasvaa.

    Molempiin suuntiin menemistä tarvitsee itsekin.

    Minäkin voisin innostua luovan kirjoittamisen kurssista. Hmm.

    Nyt on aatokset jumissa tänään. Tuli vaan väsy. Kuljetti oloilemaan ilman ajatuksia.

    Voi hyvin!♥

    VastaaPoista
  4. Itseään pitäisi kiittää ja kehua paljon useammin. Siitä olisi paljon enemmän hyötyä kuin itsensä haukkumisesta. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
  5. Yritän, muistaisinpa mitä kuulin. Kirjoitettujen sanojen voima on ihmeellinen. Palasin tänään kirjoitetun äärelle ja aavistelen jo, että kirjaimet asettuivat suht kivutta kauniin rytmikkääksi vuoropuheluksi.

    VastaaPoista
  6. Ilona! Kaunis se on, ja kevät se on.

    Irmastiina! Niin on, eikä millään raaski heittää pois!

    tinttarus! Niinhän se on. Tasapainoitellen. Luova kirjoittaminen oli huippua, parhainta tänä alkuvuonna.

    Kirjailijatar! Niin totta. Mä osaan sen haukkumisen niin hyvin, harjoittelen tätä toistakin. Kiitos.

    J! Ihanaa :) Niin uskon, varmasti!

    VastaaPoista